sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Sunnuntai saattelee kohti leirin viimeistä päivää


Sunnuntai aamun messu+bändi






”Kun tulin rippikouluun, ajattelin etten oppisi mitään tai vähintään ärsyyntyisin siitä kaikesta Jeesus-höpötyksestä. Kuitenkin opin erittäin paljon asioita, enkä edes vain uskoon liittyviä sellaisia. Opin ystävystymään nopeasti uusien ja täysin vieraiden ihmisten kanssa ja tulemaan toimeen myös niiden kanssa, joiden kanssa en ihan ystäväksi asti päätynyt. Opin kuuntelemaan ja kunnioittamaan muiden, mutta myös ennen kaikkea omia mielipiteitäni… Opin, että vaikka ei olisi täydellinen, Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa syntini anteeksi.”
 – Hilan musariparin leiriläinen

Leiri alkaa kääntyä loppuaan kohti. Tänään on pidetty loppukertaus ja kirjoitettu loppukoe. Leirin vetäjän sydän niksahti useamman kerran paikoiltaan leiriläisten rehellisten ja avointen pohdintojen äärellä siitä mitä rippikoulussa on opittu.

Yhteinen matka on ollut huikea. Matkalaisia on yhdistänyt vilpitön halu jakaa yhteistä elämää ja antaa toinen toisille tilaa juuri sellaisena kuin kukin on. Soitto, laulu ja nauru on raikunut Hilan saleissa ja pihalla halki koko viikon, mutta myös täydellinen hiljaisuus on useamman kerran katkaissut päivän pysähtyessämme miettimään elämän suuria kysymyksiä.

On ollut etuoikeus olla mukana.

”Olen huomannut oppimani pohjalta, että uskon Jumalaan ja ettei rippikoulu ole tylsä ja kamala paikka, vaan se on melkein syntymää hienompi asia, jota en tule ikinä unohtamaan ja viimeisenä että rippikoulussa on aivan hemmetin mahtavaa ja kivaa.”
 – Hilan musariparilainen

Yhdyn edelliseen puhujaan. Sydämellinen kiitos upeiden lastenne lainasta!
vetäjätiimin puolesta Kiikki (Kristiina) - diakoni

Alla olevan kuvan nimi: "Me ei haluta täältä pois"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti